Luumäki
Amerikkalainen tennislegenda Malcolm Whitman, 55, ajautui epätoivoiseen tekoon 28. joulukuuta 1932 eli viattomien lasten päivänä. Hän päätti elämänsä hyppäämällä kerrostalon ikkunasta New Yorkissa.
16-vuotias luumäkeläinen Rauha Kivelä oli samana aamuna lähdössä pyrkimään Haminan kotitalouskouluun. Hän oli saanut tarpeekseen elämästä kodissa, jota terrorisoi alkoholisoitunut ja väkivaltainen isäpuoli.
Rauha asui äitinsä Hilma Kivelän ja isäpuolen Aapeli Taipaleen kanssa äidin vanhassa kotitalossa Niemenkylässä.
Äiti ja isäpuoli lähtivät saattamaan Rauhaa Taavetin asemalle, jonne oli noin seitsemän kilometriä.
Kolmikko ei koskaan saapunut perille. He katosivat kuin maan nieleminä.
Palkattomana paimenena työskennellyt perheen poika, 14-vuotias Erkki Kivelä, oli päässyt rengiksi setänsä taloon toiseen kylään.
Äidin, siskon ja isäpuolen katoaminen salattiin Erkiltä. Se onnistui pitkään, sillä poika oli talvisin harvoin yhteydessä kotiinsa.
”Kuin taivas olisi pudonnut päälleni, niin musertavalta tuntui hetki, jolloin sain kuulla tuon järkyttävän viestin.
Huhtikuun loppupuolella 1933 Erkki Kivelä kuuli sitten järkyttävän uutisen.
Hänen enonsa oli ollut lenkillä isäpuolen koiran kanssa. Koira oli alkanut vinkua lähellä Haminan tien risteystä, vajaan kolmen kilometrin päässä Taavetin asemalta.
Eno löysi lumen alta paljastuneet Hilma Kivelän, Rauha Kivelän ja Aapeli Taipaleen jäätyneet ruumiit tiheästä metsiköstä, josta oli matkaa tielle vain 30 metriä.
Taipale oli ampunut ensin vaimonsa ja tytärpuolensa. Sen jälkeen hän oli raahannut ruumiit metsään. Lopuksi mies oli ampunut itsensä.
Hänen allaan oli Mauser-pistooli, jossa oli vielä neljä panosta. Lisäksi ampumispaikalta löytyi kolme hylsyä.
Oli ihmeellistä, ettei ruumiita ollut löydetty aikaisemmin. Maa oli vielä joulukuun lopulla paljaana. Lumi peitti ruumiit vasta loppiaisena.
Huhut velloivat paikkakunnalla. Lisäksi viranomaisilla oli tiedossa Taipaleen arvaamattomuus. Hän oli kuusi vuotta aikaisemmin ampunut miehen tilanteessa, jonka poliisi tulkitsi itsepuolustukseksi. Tapauksesta kerrotaan myöhemmin tässä jutussa.
– Kuin taivas olisi pudonnut päälleni, niin musertavalta tuntui hetki, jolloin sain kuulla tuon järkyttävän viestin, Kivelä kertoo elämäkertakirjassaan Orpopojan valssi.
Tuleva urheilujohtaja oli elänyt kaiken aikaa toivossa, että voisi joskus asua vielä samassa kodissa äidin ja siskon kanssa.
– Että pimeän jälkeen koittaa vielä valo, Kivelä kuvailee.
Nyt hän jäi yksin maailmaan.
Hilma ja Rauha Kivelän hauta.
– Tuntui käsittämättömältä, ettei minulla enää ollut edes mahdollisuutta tavata lähiomaisiani, jotka olosuhteiden pakosta olin muutama vuosi aikaisemmin joutunut jättämään. Koko tilanne tuli kuin räjähtäen syliini.
Erkki Kivelä syntyi 4. tammikuuta 1918 eli samana päivänä, kun Venäjä, Ranska ja Ruotsi tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Tunnelma pysyi kuitenkin kireänä, sillä maa oli ajautumassa sisällissotaan.
Erkin isä, 21-vuotias Elias Kivelä oli joutunut venäläisen sotaväen toimeenpanemiin linnoitustöihin Taavetissa, joka on Luumäen kunnan keskustaajama.
Työ oli raskasta ja vastenmielistä. Aktiivisena itsenäisyysmiehenä ja taitavana piirtäjänä tunnettu Elias tarttuikin mahdollisuuteen siirtyä punakaartin Taavettiin perustaman toimiston hoitajaksi.
Päätös oli Elias Kivelälle kohtalokas. Valkoiset ryhtyivät sodan päätyttyä kostamaan verisesti punaisten julmuuksia. Niihin osallistumaton Elias Kiveläkin teloitettiin ampumalla 8. toukokuuta 1918.
Punaiset joutuivat kaivamaan oman hautansa. Erkki Kivelä kävi vain kerran pikkupoikana katsomassa isänsä hautapaikkaa.
Leskeksi jäänyt Hilma Kivelä palasi lastensa kanssa Kivelän taloon Luotosen kylään. Hän joutui huomaamaan, että suhteet muuhun talonväkeen olivat ajoittain kireät johtuen Eliaksen toiminnasta punakaartissa.
Hilma rakastui muutamaa vuotta myöhemmin Aapeli Taipaleeseen, joka oli tullut taloon metsätöihin Virolahdelta. Hilma meni tulevan anoppinsa varoituksista huolimatta naimisiin metsurin kanssa.
”Tuntui käsittämättömältä, ettei minulla enää ollut edes mahdollisuutta tavata lähiomaisiani
Ristiriidat ja uuden aviomiehen runsas alkoholinkäyttö johtivat siihen, että perhe johtui muuttamaan Kivelästä äidin vanhaan kotiin, Kovasiiven taloon Niemenkylään. Talossa oli kaikkiaan 18 lasta.
Vuonna 1926 Erkki Kivelälle sattui jotakin hyvin merkillistä. Hän oli äidin kanssa mustikkametsässä. Koska marjojen poimiminen tympi, poika kiipesi pari metriä korkean kiven päälle.
Kun hän hyppäsi kiveltä alla olevalle suolle, kuului outo tömähdys. Irtonainen sammallevy liikahti Erkin jalkojen alla.
Kun poika nosti levyn syrjään, suosta paljastui pirtukätkö.
Elettiin kieltolain aikaa. Trokarit kävivät hakemassa Virosta salakuljetettua pirtua Kotkasta ja Haminasta.
Erkki oli kuin ihmeen kaupalla osunut trokarien välivarastoon. Kun hän ilmoitti löydöstä isäpuolelle, tämä käski poikaa vaikenemaan asiasta visusti.
Isäpuolen kurkkua alkoi saman tien kuivata ja hän lähti verottamaan pirtuvarastoa apurinsa kanssa. Erkki Kivelä näki, kuinka parivaljakko nosti kätköstä aina neljä kanisteria kerrallaan. Sen jälkeen alkoi päiväkausia jatkunut juopottelu.
Pirtuliiga huomasi pian kätkönsä tyhjentyneen. Trokarit pääsivät isäpuolen jäljille. Erkin mukaan se ei ollut kovin vaikeaa, sillä Taipale oli kylässä ainoa mies, joka heilui kaiken aikaa kekkulissa.
Isäpuoli sai trokareilta kirjeen, jossa he kehottivat häntä palauttamaan pirtukanisterit kätköpaikalle.
– Jos et toimita pirtua sinne, mistä olet sen ottanut, makaat itse sen saman kiven juuressa, kirjeessä uhattiin.
Aapeli Taipale ei totellut trokareita.
Erkki Kivelä kuvattuna vuonna 1975.
Erkki Kivelä joutui todistamaan, kuinka lähelle kotitaloa pysähtyi musta auto, josta nousi kolme miestä.
Isäpuoli arvasi tulijoiden asian ja sieppasi seinältä kiväärin ja kaksi patruunaa, jotka Erkin eno oli saanut suojeluskunnasta.
Koska Taipale ei ehtinyt paeta enää ulos, hän kiipesi piiloon ullakolle.
Kun kostajat kysyivät Hilma Kivelältä aviomiehestä, äiti ilmoitti tämän menneen Miehikkälään. Kostajat eivät uskoneet vaan ryhtyivät kotietsintään.
Miehet ampuivat talossa, ja Erkin vastasyntynyt serkku heitettiin lattialle.
– Tilanne oli todella karmea. Vapisevin mielin seurasin tilannetta muun talonväen kanssa, Kivelä muistelee kirjassaan.
Yksi kostajista kiipesi vintille. Hän lähestyi isäpuolen varoitushuudosta huolimatta tätä. Varoituslaukauksen jälkeen Taipale ampui tulijan.
Ruumis haettiin pois vintiltä vasta seuraavana päivänä. Tällöin huomattiin, ettei miehen kädessä ollut asetta vaan jakoavain.
Poliisi tulkitsi tapauksen itsepuolustukseksi, eikä isäpuoli joutunut Erkki Kivelän mukaan edes oikeuteen, mikä tuntuu kummalliselta.
Maakunta-cupin arvonta vuonna 1958. Erkki Kivelä nostaa lappua pokaalista.
Erkki Kivelän tie vei moninaisten vaiheiden jälkeen Viipurin kauppaoppilaitokseen ja sieltä edelleen Liikemiesten kauppaopistoon Helsinkiin. Jatkosodan aikana hän toimi puolustusministeriön poltto- ja voiteluaineosaston tilitoimiston päällikkönä.
Öljyalalle Kivelä siirtyi 1950. Hän työskenteli Oy Union-Öljy Ab:n toimitusjohtajana 1950–80. Sen jälkeen kauppaneuvos siirtyi Atlas-Öljyn toimitusjohtajaksi.
Myös yleisurheilussa ja motinteossa kilpaillut Kivelä muistetaan ennen kaikkea pesäpallomiehenä. Hän pelasi Luumäen Poikien joukkueessa suomensarjassa, joka oli tuolloin toiseksi korkein taso.
SM-sarjakokemusta Kivelällä on yhteensä kymmenen ottelun verran helsinkiläisseuroista Pallo-Tovereista ja Puna- Mustista.
Kivelä toimi peräti 16 vuoden ajan (1955–71) Pesäpalloliiton puheenjohtajana.
Pesäpalloliiton puheenjohtaja Erkki Kivelä onnittelee vuoden 1967 suomenmestarien Työväen Mailapoikien kapteenia Terttu Kämäräistä.
Kaikkien aikojen menestynein naispelaaja, 16 Itä-Lännen Tuula Rantanen, 78, muistaa Kivelän suhtautuneen tasapuolisesti naispesikseen.
– Hän kävi katsomassa otteluitammekin.
Tuula Rantanen muistaa Erkki Kivelän tulleen katsomaan naisten pesäpallo-otteluita.
Rantanen ei ollut kuullut Pesäpalloliiton pitkäaikaisen keulakuvan karuista lapsuudenkokemuksista.
Vuonna 1972 Kivelä valittiin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton puheenjohtajaksi. Hän veti urheilun suurinta keskusjärjestöä yhdeksän vuoden ajan.
Kivelä muistetaan myös lentopallojoukkue Sikariportaasta, jonka tunnetuin pelaaja oli presidentti Mauno Koivisto.
Erkki Kivelä kuoli 1984.
Lähde: Erkki Kivelä: Orpopojan valssi.